Vappupuhe 2018

Arvoisat toverit, tervetuloa viettämään yhteistä työväen juhlaamme tänne Loimaan torille. Aivan
ensiksi haluan kiittää Loimaan vasemmistoliiton paikallisjärjestöä tästä mahdollisuudesta päästä
puhumaan loimaalaisille tovereille tänä tärkeänä päivänä, suomalaisen työn päivänä.

Tämä on elämäni toinen vappupuhe. Ensimmäisen puheeni pidin vuosi sitten Kanta-Loimaan kirkon
hautausmaalla sisällissodassa kaatuneiden punaisten muistokivellä. Kuten kaikki tiedämme, tulee tänä
vuonna sisällisodasta kuluneeksi tasan 100 vuotta. Tämän johdosta lehdet ovat kirjoittaneet juttuja
toistensa perään ja ympäri maata on järjestetty erilaisia tapahtumia sisällissodan ja sen uhrien
muistoksi. Myös Loimaan kulttuuri palvelut järjesti ”Kumous Loimaalla 1918” nimeä kantaneen
luentotilaisuuden. Tapahtumassa oli puhumassa kaksi sisällissotaa myös tieteellisestä näkökulmasta
tarkastelevaa henkilöä, Jaakko Mäkelä ja Veikko Laakso, joiden ansiokkaat esitelmät kirvoittivat
yleisön keskuudessa vilkasta keskustelua. Ihmisten tiedonjano sisällissodan tapahtumia kohtaan on
valtava, sillä tähänkin Loimaan työväen talolla järjestettyyn tilaisuuteen osallistui noin 130 ihmistä.
Muutenkin kulttuuriväki on ollut hereillä ja esimerkiksi useat teatterit ovat ottaneet ohjelmistoonsa 1918 tapahtumista kertovia näytelmiä. Yksi näistä on Tampereen Työväen teatterin musikaali ”Tytöt”, joka
kertoo Tampereen Finlaysonin puuvillatehtaan työläistyttöjen ja Tampereen naiskaartin kohtaloista.

Sisällissodan aikana punakaarteihin liittyi myös noin 2000 naista: palvelijattaria, piikoja ja
teollisuustyöläisiä. Suurinosa heistä toimi huolto- ja sairaanhoitotehtävissä, mutta jotkut osallistuivat
myös aseelliseen toimintaan. Sisällissodan taisteluissa kaatui lähteestä riippuen 70-130 naista,
teloitettiin yli 400 ja lisäksi vankileireilläkuolleita ja kadonneita oli vähintään 200. Teloitettujen naisten keski-ikä oli vain noin 20 vuotta ja puolet heistä oli alaikäisiä. Sisällissodan raakuuksia on aiemmin haluttu kaunistella ja niinpä historiankirjoitus ei ole tunnustanut vankileireillä tapahtuneita naisten ja lasten teloituksia vaan ne ovat tulleet yleiseen tietoisuuteen vasta viime vuosikymmeninä.

Naiskaartilaiset olivat radikaaleja naisia, jotka halusivat muutosta omaan asemaansa suomalaisessa
yhteiskunnassa. He pukeutuivat usein perinteisen hameen sijasta housuihin ja miesten vaatteisiin,
mistä johtuu nimistys ”housukaartilainen”. Murtautuminen ulos perinteisestä naisen mallista ja
aseeseen tarttuminen aiheutti suunnatonta vihaa sisällissodan valkoisissa. Naiskaartilaisia nimitettiin
halveksuttavasti ”susinartuiksi” ja ”ryssän huoriksi”. Historiantutkimus onkin osoittanut, että
naiskaartilaisten järjestelmällisesten teloitusten taustalla oli myös rotuhygienisenä pidetty halu
yhteiskunnan puhdistamiseen valkoisten naiskuvaan sopimattomista punakaartilaisista.

Suomi on yhteiskuntana selviytynyt kansainvälisesti vertaillen poikkeuksellisen hyvin sisällissodan
jättämästä arvesta. Historiaa paremmin tuntevat ovat arvailleet syitä tähän. Sisällissodassa yleisenä
sodankäynnin menetelmänä oli poliittinen terrori, eli murhat, joiden uhrit valittiin rintamalinjan
vastakkaisen puolen edustajista. Tämä sodankäyntitaktiikka oli käytössä molemmilla sisällissodan
osapuolilla ja poliittisen terrorin uhriluvut olivat samaa suuruusluokkaa kummankin osapuolen
keskuudessa. Sodan jälkeen punaisten terroriteot tutkittiin tarkkaan, mutta valkoisen terrorin uhrit
ovat tänäkin päivänä vailla oikeutta, minkä varmisti P.E. Svinhuvud valkoisille teloittajille antamallaan
syytesuojalla. Mikä tekee sisällissodasta erityisen surullisen, on vankileireillä teloitettujen sekä
tauteihin ja nälkään kuolleiden määrä, yli 13 000 punaista, mikä nostaa sisällissodan uhriluvun
Talvisotaakin korkeammaksi. Jälkikäteen ajatellen vankileireillä sodan päätyttyä kuolleet, jos ketkä,
olivat täysin tarpeettomia uhreja. Kuitenkin, vaikka sisällissodan punainen osapuoli hävisi sodan ja
tästä raskain uhrein maksoi, työväenliikkeen poliittiset tavoitteet monin osin toteutuivat sotaa
seuranneina vuosikymmeninä. Sodan jälkeen entiset punaiset ja valkoiset pystyivät muodostamaan
maallemme demokraattisesti valitun eduskunnan sekä hallituksen ja yhdessä toimeenpanivat useita
hyvinvointivaltion kannalta olennaisia uudistuksia. Osuutensa tässä oli varmasti sillä, että valtaa
pitämään tottuneet porvarit ymmärsivät sen, mitä tapahtuu jos työtätekevä kansanosa ja köyhälistö
pannan liian ahtaalle.

Tätä historiallista taustaa vasten on käsittämätöntä kuinka jatkuva eriarvoistaminen on
yhteiskunnassamme jälleen tänä päivänä todellisuutta. Meidät halutaan jatkuvasti jakaa ykkös- ja
kakkosluokan kansalaisiin: työntekijöihin ja työnantajiin, työssä käyviin ja työttömiin, terveisiiin ja
terveytensä menettäneisiin, suomalaista syntyperää oleviin ja muualta tulleisiin, rasisteihin ja
suvakkeihin sekä sukupuolielämältään erilaisiin. Kiivasta keskustelua käydään siitä, ketkä ovat
mielestään yhtesikunnan ylläpitäjiä ja ketkä vastaavasti sen elättejä. Nykypäivän naisradikaali on hän,
joka puolustaa ihmisten yhdenvertaisuutta. Nainen, joka julkisesti puolustaa sukupuolten tasa-arvoa ja
kertoo olevansa lopen kyllästynyt halventavaan seksuaalissävytteiseen käytökseen saa äkkiä kuulla
omaavansa hiekkaa intiimeissä paikoissa. Pakolaisista ja maahanmuuttajista puolestaan on tullut
yhteiskuntamme huutolaisia ja sananvapauden nimissä vaaditaan, että heitä kohtaan saisi esittää mitä
naurettavimpia syytöksiä. Heidän puolustajansa saa äkkiä kantaakseen suvakkihuoran kyseenalaisen
arvonimen. Tästä kaikesta herääkin kysymys, ovatko menneisyyden kauhut todella niin hyvin
pyyhkiytyneet kansakuntamme muistista, että meillä on varaa tällaiseen vastakkainasetteluun?

Vaikka sisällissodan ja sen seurausten analysointiin olisi houkuttelevaa käyttää vaikka koko puheeseen
varattu aika, en malta olla ottamatta esille myös hieman lähempänä nykypäivää olevia tapahtumia.

Viime vappu oli itselleni erityisen jännittävää aikaa myös muista syistä kuin ensimmäisen
vappupuheeni johdosta. Uusi kaupunginvaltuusto oli juuri kuntavaaleissa valittu ja itsekin tulin
valituksi uutena varakaupunginvaltuutettuna Loimaan vasemmistoliiton valtuustoryhmään.
Vasemmistoliiton valtuustoryhmä onnistui säilyttämään 7 valtuustopaikkansa ja kahdeksaskin paikka
oli lähellä. Uudella valtuustokaudella vasemmistoliiton Loimaan paikallisosasto on jatkanut tarmokasta
toimintaansa niin kaupungin valtuustossa, kaupungin hallituksessa kuin eri valiokunnissa ja
lautakunnissa. Yhtenä osoituksena tästä on se, että ryhmällämme on ollut esittää valtuustoaloite lähes
kaikissa uuden valtuuston kokouksissa. Kunnallispolitiikassa aloitteiden tehtailu ei toki ole mikään
itseisarvo, mutta havaittuihin epäkohtiin ratkaisujen aktiivinen etsiminen ja esittäminen on
kunnallispolitiikan kuuminta ydintä. Valtuustoaloitteissamme olemme tällä valtuustokaudella
keskittyneet vasemmistolaiselle politiikalle ominaiseen tapaan kuntalaisten terveyden edistämiseen,
ympäristön tilan parantamiseen, kunnan toiminnan avoimuuden lisäämiseen sekä liikenneturvallisuuden parantamiseen.

Vasemmistoliiton Loimaan paikallisosaston valtuustoryhmän suurimpia, valitettavasti hävittyjä,
taisteluita tällä valtuustokaudella on ollut veroprosentin korotus, joka yhteistyökumppaniemme tuesta
huolimatta kaatui valtuustossa äänestyksen jälkeen. Kaupunginjohtajan kantaesityskin olisi ollut
nostaa Loimaan kunnallisveroa 0,25:llä prosenttiyksiköllä. Tämä äärimmäisen maltillinen korotus
kunnalisveroon olisi turvannut loimaalaisten palvelutason ja antanut virkamiehille siimaa toteuttaa
vaadittavia uudistuksia kohtuullisella aikataululla. Sen sijaan valtuuston enemmistö vaati
kunnallisveron säilyttämistä ennallaan senkin kustannuksella, että muunmuassa hyvinvointipalveluista
leikattiin 1,5 miljoonaa euroa. Kunnallisveron korotus olisi riittänyt kattamaan kaikki ne säästöt mitä
nyt hankitaan lakkauttamalla Mäntypuiston vanhainkotiosasto, myymällä Alastaron vanhusten
asumispalvelut Attendolle, perumalla omaishoitajien tuen lisämääräraha sekä kilpailuttamalla
vammaisten ja mielenterveyskuntoutujien henkilökohtaiset avustajat sekä asumispalvelut.
Kunnallisveron korotuksen vastustajat perustelivat kantaansa veroprosentin vaikutuksella
paikkakunnan vetovoimaan. Mutta rehellisyyden nimissä, moniko meistä paikallaolijoista edes muistaa
mikä Loimaan kunnallisveroprosentti on? Sen sijaan väitän, että lähes jokainen meistä tietää, mikä on
sosiaali- ja terveyspalveluiden tila kaupungissa.

Hyvät toverit, vappu on työväen juhla. Mutta valitettavasti maamme hallitus ei tällä hallituskaudella
ole antanut työläisille juurikaan aihetta juhlaan. Kilpailukykysopimus yhdistettynä ennätyksellisen
maltillisiin palkkaratkaisuihin on vaikuttanut negatiivisesti työssäkäyvän kansalaisen toimeentuloon.
Suurin vaikutus näillä ratkaisuilla on ollut matalapalkkaisille julkisen sektorin työntekijöille. Hyvinvointivaltiomme natisee liitoksissaan kun hyvinvoinnin tekijät eivät enää jaksa. Lasten
varhaiskasvatus ja toisaalta sairaiden, vammaisten ja vanhusten hoito kulkee kriisistä toiseen. Samaan
aikaan pääkaupunkiseudulla matalapalkkaisten työntekijöiden palkka ei ilman toimeentulotukea enää
riitä elämisen peruskustannuksiin.

Toisaalta voimme myös ajatella, että niillä tovereilla, joilla ylipäätään on työpaikka menee
nykymittapuulla erinomaisesti. Maamme hallitus on nimittäin rankaissut työttömiä tovereitamme
vieläkin kovemmalla kädellä. 1.1.2018 voimaan astunut työttömyysturvan aktiivimalli leikkasi 94 000
ihmisen peruspäivärahaa ja työmarkkinatukea. Alle puolet maamme lähes 200 000 työttömästä pystyi
alkuvuoden aikana täyttämään aktiviimallin ehdot. Aktiivimalli, on pitkästä aikaa ollut sellainen
yhteiskunnallinen muutos, joka todella on saanut kansalaiset liikkeelle yli puoluerajojen. Aktiivimallia
vastaan järjestettyyn mielenosoitukseen osallistui bussilasteittain ihmisiä ympäri maata, myös
Loimaalta. Yhteensä mielenosoituksessa arvioidaan olleen 8000 mielenosoittajaa. Lisäksi aktiivimallin
kaatamista vaativan kansalaisaloitteen allekirjoiti yli 140 000 ihmistä. Aktiivimallin naurettavien
vaatimusten toteuttamiseksi hallitus kaavailee nyt myös työvoimapalvelujen yksityistämistä. Kaiken
takana on siis jälleen halu siirtää valtaa yhteiskunnalta liike-elämälle.

Sen lisäksi, että vappu on työväen juhla, on se kautta aikain ollut myös opiskelijoiden ja ylioppilaiden
juhla. Kuitenkin myös opskelijoiden juhlamieltä latistaa istuvan hallituksen toimet. Vuoden 2015
eduskuntavaalien aikainen #koulutuslupaus -kampanja vaikuttaa olleen lähinnä poliittinen vitsi.
Kamppanjan teesejä olivat: koulutuksesta ei leikata, opintotukea ei heikennetä, koulutus on
maksutonta ja ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön palvelut koskemaan kaikkia korkeakouluopiskelijoita. Kampanjasta huolimatta tämän hallituskauden aikana on opintorahaa laskettu, opintotukikuukausia vähennetty, opintotuen lainapainotteisuutta lisätty ja opintotuen asumislisä lakkautettu ja opiskelijat siirreetty yleisen asumistuen piiriin. Viimeiseksi mainittu muutos on parantanut yksin asuvien opiskelijoiden toimeentuloa, mutta heikentänyt parisuhteessa tai kimppakämpässä asuvien tukea, sillä asuinkumppanien tulot vaikuttavat automaattisesti opiskelijan tukiin. Lisäksi kansainvälisille opiskelijoille on asetettu lukukausimaksuja ja toisenasteen, eli lukion ja ammattikoulun opintojen kustannukset ovat karanneet käsistä. Samaan aikaan ammatillisesta kouluksesta on leikattu lähes 200 miljoonaa euroa. Ainoa näistä niin sanotuista lupauksista, joka on toteutumassa vaikuttaisikin olevan YTHS:n palveluiden laajeneminen koskemaan myös ammattikorkeakouluopiskelijoita.

Kaikkein eniten tällä hetkellä kansalaisten huulilla valtakunnan politiikan teemoista on kuitenkin sote- ja maakuntauudistus. Sote-uudistuksen tavoitteet olivat alunperin hyviä: palveluiden tasavertaisuuden lisääminen, kustannusten paisumisen pysäyttäminen, perusterveydenhuollon vahvistaminen ja palveluiden integraatio. Palvelujen tuottamisvastuun siirtäminen suuremmille harteille on nähty välttämättömäksi tavoitteiden toteuttamiseksi. Tarvitaan siis maakuntauudistus ja demokraattisesti valittu maakuntahallinto. Tällä hetkellä näyttää siltä, että maakuntavaalit ovat tulossa tämän vuoden lokakuussa hallituksen suunnitelman mukaisesti, vaikka kaikki maakunnantoimintaa ohjaavat lait ovat vielä täysin keskeneräisiä. Itse sote-uudistuksessa suurinpana ongelmana voidaan nähdä Kokoomuksen pakettiin mukaan runnoma niin sanottu valinnanvapauslaki, joka käytännössä tarkoittaisi suoraa varainsiirtoa yksityisille sosiaali- ja terveyspalveluja tuottaville, voittoa tavoitteleville yrityksille. Valinnanvapauden sijaan tulisikin puhua sosiaali- ja terveyspalveluiden markkinaehtoistamisesta, mitä vasemmisto ei yksinkertaisesti voi hyväksyä. Loimaan kaupunkinkin antoi lausuntonsa tähän nyt eduskunnassa olevaan markkinaehtoistamislakiesitykseen ja todettava on, että Loimaan kaupungin lausunto kyseiseen fiaskoon oli varsin kritiikitön. Vasemmistoliitto yritti saada läpi omaa näkemystään lakiesitykseen, mutta valitettavasti Loimaan kaupungin hallituksen enemmistö ei tätä näkemystä suostunut kuulemaan. Tässä kohtaa on kuitenkin kiittäminen vahvaa edustustamme hyvinvointivaliokunnassa, sillä hyvinvointivaliokunnan lausunnon kautta saimme muutamia huomioitamme lain ongelmakohdista läpi myös kaupungin viralliseen lausuntoon.

Maakuntauudistusta seuranneille lienee jo selvää, että Suomeen ollaan luomassa täysin uutta hallinnon porrasta, jonka valta on suurempi kuin on osattu ajatellakaan. Maakuntahallinnon alle siirtyisivät kunnilta, kuntayhtymiltä, aluehallintovirastolta, pelastuslaitokselta ja ely-keskuksilta useat toiminnot kuten maaseutupalvelut, työvoimapalvelut, alueellinen kehittäminen, liikenne- ja ympäristöpalvelut, pelastustoimi ja varautuminen, sosiaali ja terveyspalvelut, terveydenedistäminen ja kaikkien edellämainittujen koulutus, tutkimus ja kehittäminen. Maakuntahallinnon päätäntävalta nousee siis alueellisesti jopa eduskuntaakin korkeammalle. Eduskunta kyllä säätää jatkossakin lait, mutta maakunta tulee toimimaan suoraan ministeriöiden ohjauksessa ja päättämään suvereenisti oman alueensa asioista. Onkin siis varsin pelottavaa kuinka kesken tämän tulevan hallintoelimen valmistelu vielä on. Eduskunta ei ole vielä päässyt yksimielisyyteen ydestäkään maakunnan toimintaa ohjaavasta laista. Monen toimialueen osalta käytännön toimintojen yhdistämistä ei ole edes alettu valmistella. Esimerkkinä tästä ovat sosiaalitoimen palvelut, jotka tähän asti ovat olleet jokaisen kunnan omalla vastuulla eikä mitää ohjailevaa keskustoimijaa ole ollut. Mielenkiintoista tuleekin olemaan se miten integroidaan yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi Varsinais-suomen 27 kunnan sosiaalitoimet. Tämä uusi ja uljas maakunta aloittaa hallituksen kaavailujen mukaan toimintansa 1.1.2020.

Edellä mainitut valtakunnan politiikan suuntaviivat osoittavat erinomaisesti sen, että nyt jos koskaan
tarvitaan vasemmistolaista vaikuttamista kaikilla vaikuttamisen tasoilla. Tämä ei ole vain
juhlapuheiden sanan helinää. Tämä, hyvät toverit, on taistelu kutsu. Yksikään meistä, ei ole niin vahva,
että pystyisi yksinään muuttamaan maailmaa. Emme myöskään voi taistella kaikilla rintamilla
yhtäaikaa. Mutta taistelemalla yhdessä niiden asioiden puolesta, jotka ovat taistelun arvoisia voimme
kääntää kehityksen suunnan. Tämä taistelu vaatii rohkeutta. Asiakokonaisuudet saattavat tuntua liian
valtavilta edes hahmotettavaksi. Kuitenkin yksinkertaisen asian paketoiminen vaikeasti
ymmärretävään pakettiin on yksi valtaapitävien vanhimmista yrityksistä harhauttaa tavallinen ihminen
luulemaan, ettei hän itse kertakaikkiaan voi asioille mitään. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa.
Jokainen asia on pilkottavissa ymmärrettäviin palasiin. Jokainen muutos koostuu pienistä teoista, joihin
halutessaan pystyy kuka tahansa. Kaikilla meistä on arvokasta osaamista jollakin yhteiskunnallisen
elämän osaalueella. Menkää siis, hyvät toverit, ja käyttäkää niitä vaikuttamismahdollisuuksia, joita
demokratia meille tarjoaa. Lähtekää rohkeasti mukaan yhdistystoimintaan, osuuskuntiin ja poliittiseen
toimintaan sen eritasoilla. Olitpa sitten opiskelija tai eläkeläinen, perheellinen tai yksin eläjä, työtön tai työssäkäyvä, vammainen tai vammaton, sinua tarvitaan. Sillä ilman jäseniä ei yksikään liike ole mitään. Hyvät toverit, kukaan ei koskaan tule antamaan vasemmistolle valtaa, ellemme itse sitä itsellemme ota!

Näillä sanoilla, arvoisa toveri, haluan toivottaa juuri sinulle tasa-arvoista, solidaarista ja tiedostavaa vappua!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *