Palvelurakenteen kehittäminen on ainoa tie

Pelonsekaisin tuntein olen odottanut näitä hyvinvointivaliokunnan kokouksia, joissa joudumme päättämään mittavista leikkauksista Loimaan sosiaali- ja terveyspuolen budjettiin, joita kaupungin hallitus on vaatinut tekemään kunnallisveroprosentin säilyttämiseksi alhaisena. Nyt ilmeisimpänä ratkaisuna tähän mahdottomaan yhtälöön tarjoutuva vanhusten palveluasumisen ulkoistaminen on tie, mille Loimaan ei tule lähteä. Yksityiset terveysjätit, kaiken maailman pörriäiset, havittelevat kuntien sotekiinteistöjä ja tämä on nähty myös Loimaalla. Lobbarisjätkä toisensa perään on pelmahtanut power point sulkeisineen puhumaan kaupunginvaltuustolle suut ja silmät täyteen. On peloteltu palveluiden ja työpaikkojen katoamisella ja toisaalta luvattu yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista, mikäli nyt vain teemme sopimuksen juuri tämän firman kanssa. Ah työpaikat säilyvät, palvelut pysyvät Loimaalla ja kunta säästää mittavia summia. Sillanpääasemaa havitellessaan nämä pörriäiset ovat valmiita tekemään sopimuksia alkuun myös merkittävällä alihinnalla. Todellista voittoa aletaan tahkota sote- ja maakuntauudistuksen toteuduttua, mikäli hallitus saa niin sanotun valinnanvapauslain läpi edukunnassa. Tällöin ei rahakirstulle enää pohjaa näy vaan valtion ”loputtomasta” budjetista voidaan pumpata mukavasti voittoja itse kullekin osakkeen omistajalle.

Yksi yleisesti käytetty argumentti on, että palveluita tarvitaan koska väestö ikääntyy. On kerrottu kauhutarinoita heitteille jääneistä vanhuksista ja siitä kuinka kotihoidossa on aina kiire. Kaikkihan meistä tuntevat lähipiiristään jonkun tällaisen tapauksen, jossa kaikki ei ole mennyt kuten oppikirjassa. Kotihoidon resurssipulaan ei kuitenkaan ole ratkaisuna se, että iäkkäät lähimmäisemme pakotetaan muuttamaan omista kodeistaan. Jos systeemissä on virhe, se tulee korjata systeemin sisällä, ei systeemiä vaihtamalla. Ikärakenne on muuttunut koko maassa sellaiseksi, että työssäkäyvää väestöä on entistä vähemmän kun taas iäkkäiden osuus väestöstä kasvaa. Tämä aiheuttaa suuria haasteita palvelujärjestelmällemme. Kuitenkaan, emme voi ulkoistaa huolenpitoa ikänsä työtätehneistä seniorikansalaisistamme ylikansallisten hoivajättien käsiin. Se pörriäisen tarjoama muutaman neliön koppi wc:llä ei ole kenenkään koti vaan hoitojärjestely. Hoidon, jonka tarpeen arvion tulee perustua toimintakykymittareihin ja lääktieteellisiin syihin, ei ikään. Myös vanhuksilla on oltava oikeus omaan kotiin ja palveluasumiseen tulee turvautua vasta viimeisenä vaihtoehtona kun asiakkaan toimintakyky niin vaatii. Kuvaajassa 1 on tilastokeskuksen tietoihin pohjautuva ennuste Loimaan yli 75 vuotiaiden asukkaiden määrästä. Väkiluvun kokonaismäärän samanaikaisesti vähentyessä on päivän selvää, että jotenkin tulee tähän ikäihmisten määrään varautua ennalta tai muuten taloutemme ei tule sitä ikinä kestämään.

Tilastokeskuksen tietoihin perustuva ennuste Loimaan 75-vuottatäyttäneiden määrästä.

Kuva 1.

Kuvassa 2 on esitetty palvelurakenteen valinnan taloudellinen vaikutus. Sininen pylväs kuvaa vuoden 2015 palvelurakennetta ja sitä miten paljon ympärivuorokautisen hoidon paikkoja tarvitaan jos palvelurakenne pysyisi sen kaltaisena. Tiedot perustuvat SOTKANET tietokannan tietoihin, joiden mukaan Loimaalla on ollut ympärivuorokautisessa hoidossa vuonna 2015 tehostetussa palveluasumisessa 8% 75 vuotta täyttäneistä ja laitoshoidossa (vanhainkodissa tai terveyskeskussairaalassa) 2,3% 75 vuotta täyttäneistä eli yhteensä ympärivuorokautisessa hoidossa on olllut 10,3% tästä ikäryhmästä. Valtakunnallinen tavoite on, että tämä osuus olisi enintään 8-9%. Punaruskea pylväs kuvaa ympärivuorokautisen hoidon paikkatarvetta, jos palvelurakenne on sellainen, että 8% on ympärivuorokautisessa hoidossa. Vihreä palkki taas kuvaa sitä tilannetta, jossa esimerkiksi Etelä-Karjala eli Eksote on ollut vuosia eli vain 7% 75 vuotta täyttäneistä on ympärivuorokautisessa hoidossa. Etelä-Karjalassa tähän on päästy systemaattisella, pitkäjänteisellä kotihoidon ja kotikuntouksen kehittämisellä (tähän suuntaan Loimaallakin on jo otettu askelia). Eksoten esimerkin innoittamina monet maakunnat ovat asettaneet tavoitteeksi tuon 7%. Jos Loimaa siis jatkaisi vuoden 2015 palvelurakenteella tarvittaisiin vuoteen 2030 mennessä noin 100 paikkaa lisää. Yhden tehostetun asumispaikan investointi kustannus on 100.000€. Jos paikkoja on 100 enemmän tarvitaan myös käyttötalouteen vastaavasti lisää rahaa. Tämä taulukko on laskettu siten, että lisärahan tarve olisi 100 €/vrk paikkaa kohden, vaikka realistinen arvio lisärahan tarpeesta olisi 140€/vrk, mikä on kuntien vertailussa tehostetun palveluasumisen vuorokauden nettohinta keskimäärin. Tämä on järkyttävä kustannuserä maksettavaksi seuraavien 12 vuoden aikana.


Kuva 2.

Yhteenvetona todettakoon, että Loimaalla on kyllä varaa keventää palvelurakennettaan. Jos vuoteen 2020 mennessä Loimaan pääsisi siihen, että 8% 75 v täyttäneistä on ympärivuorokautisessa hoidossa säästettäisiin sillä yli miljoona euroa nykyiseen verrattuna. Jos Loimaalla päästäisiin tuohon eteläkarjalan 7%:iin nykyiset paikat riittäisivät hyvin vuoteen 2030. Tätä laskelmaa tulkitessa tulee ottaa huomioon, että Loimaalla on viimeisimpien SOTKANETin tietojen (2015) perusteella jo tehty merkittäviä muutoksia palvelurakenteeseen. Pitkäaikaislaitoshoito on loppunut terveyskeskussairaalan vuodeosastoilla vuodeosastouudistuksen myötä. Kotihoidon toimintaa on parannettu yhtenäistämällä kotihoidon kriteerit ja yhdistämällä eri alueiden kotihoidot eteläiseen ja pohjoiseen kotihoidon tiimiin. Lisäksi kotihoidon intensiivitiimi on perustettu tukemaan toimintakyvyltään haasteellisten asiakkaiden kotiuttamista sairaalasta. Kuitenkin selvää on, että edelleen on meidän tulee panostaa terveyttä ja toimintakykyä edistäviin palveluihin, kuntoutukseen ja kotiin vietäviin palveluihin entistä enemmän. Terveenä ja toimintakykyisenä pysyvät ikäihmiset ovat yhteiskuntamme tukiranka.

Nyt siis Loimaan lehdessäkin (LL 16.11.2017) olleiden tietojen perusteella suunnitteilla on useiden uusien palveluasumispaikkojen rakennuttaminen yksityisin invenstoinnein rahoitettuna ja sitten palveluasumisen hankkiminen ostopalveluna näistä yksityisomisteisista yksiköistä. Lisäksi suunnitteilla on laitostasoisen ikäihmisten pitkäaikaishoidon lopettaminen kokonaan Loimaalla. Tämä on sinänsä kansallisten suositusten mukaista. Laitoshoidossa on tällä hetkellä valtakunnallisesti liian suuri osuus ikäihmisistä. Tehostetun kuntoutuksen ja kotiin vietävien palvelujen turvin ikäihmisten laitostumista voitaisiin merkittävästi estää. Kuitenkin STM:n pitkäaikaislaitoshoitoa käsittelevän selvityksen mukaan n. 1% 75 vuotta täyttäneistä tulee jatkossakin tarvitsemaan pitkäaikaista laitoshoitoa lääketieteellisistä tai hoidollisista syistä tai potilaan oman ja tämän läheisten turvallisuuden näin vaatiessa. Herääkin siis kysymys miten tämä laitostasoinen pitkäaikaishoito jatkossa Loimaalla turvattaisiin? Ratkaisuista ilmeisin olisi, että vuodeosastouudistuksen myötä terveyskeskussairaalan vuodeosastoilta lopetettu pitkäaikaislaitoshoito aloitettaisiin uudestaan. Toinen vaihtoehto voisi olla Alastaron terveysaseman entisen vuodeosaston tiloissa toimivan AHOS-kodin muuttaminen takaisin palveluasumisesta laitospaikoiksi. Niin tain näin, kehitys menisi siis taakse päin.

Loimaan lehdessä 16.11.2017 olleiden tietojen perusteella eräs monikansallinen terveysjätti olisi siis rakennuttamassa Loimaalle jopa 75 palveluasumispaikkaa lisää. Nykyisellään jo tällä yrityksellä on pyöritettävänään Loimaalla 60 ikäihmisten palveluasumispaikkaa. Suorastaan valtava etulyöntiasema markkinoilla. Kaikki nämä nyt suunnitellut lisäinvestoinnin kyseinen yritys tekee siinä toivossa, että hallituksen suunnittelema valinnanvapauslaki tulee voimaan ja palveluasumisesta tulisi yksi ns. asiakassetelillä hankittava palvelu. Näin julkisiin palveluihin jonottavat ihmiset voisivat kätevästi käyttää seteliään ja siirtyä tämän kyseisen yrityksen paikkoille, joita siis nyt rakennetaan selkeä ylimäärä tarpeeseen nähden. Kysynpä vaan, että mitä valinnan vapautta se on, jos voit valita joko pörriäisen tai pörriäisen tuottaman palvelun? Yhtenä perusteena näin valtavalle uudisrakentamiselle on varautuminen soteen, ettei tyhjiä sote-kiinteistöjä jäisi kaupungin käsiin. Kuitenkin nämä rakennukset on aikanaan rakennettu kaupunkilaisten verovaroilla ja sosiaali- ja terveysministeriö on luvannut, että soteuudistuksen myötä mahdollisesti tyhjilleen jäävät kiinteistöt tullaan korvaamaan kunnille. Toinen käytetty peruste on se, että rakennuttamalla tarpeeseen nähden ylimäärän paikkoja Loimaalle pörriäinen voi myydä palveluasumista myös ympäristökuntiin. Kuitenkin asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus ARAn erityisryhmien asuntomarkkinakatsaus kertoo, että Varsinais-Suomessa vapaarahoitteisten asumisyksiköiden käyttöaste on 70%, mutta kuitenkin suunnitteilla on yli 800 palveluasuntoa lisää. ”Kainuussa, Päijät-Hämeessä, Varsinais-Suomessa ja Lapissa vapaa-rahoitteisten asuntojen käyttöasteet vuonna 2016 jäivät 67–70 % välille. Koko maata koskevasta vajaakäytöstä kertoo, että vain yhdessä maakunnassa päästiin yli 90 % käyttöasteeseen. Ikääntyneiden tehostettuja palveluasuntoja oli koko maassa tyhjänä yli 1 500 asuntoa.” Eli naapurikuntien kysynnän varaan ei kannattaisi laskea mitään, koska tarjontaa on jo nyt reilusti yli tarpeen.

Näiden säästöpaineiden edessä tuntuukin, että nyt hyvinvointivaliokunnalta vaaditaan tässä asiassa suoranaista ihmetekoa. Nyt tehtävät ratkaisut palvelurakenteessa tulevat aiheuttamaan merkittäviä kustannusvaikutuksia myös tulevaisuuteen. Vaikka soteuudistuksen myötä rahoitus siirtyykin maakunnalle, ovat rahat silti edelleen meidän kaikkien yhteisiä verorahojamme. Tämän kaiken keskellä meidän tuleekin muistaa, että sosiaali- ja terveydenhuollossa pystytään tosiasiallisesti vaikuttamaan ihmisten terveyteen ja toimintakykyyn vain hyvin vähän. Vaikka erilaisia tukipalveluita tarvitaan, tärkein osa arjen toimintakyvystä koostuu omista valinnoista. Tarvitsemmekin Loimaalla siis kaikilla kunnallishallinnon osa-alueilla terveyttä ja toimintakykyä edistäviä toimenpiteitä. Tarvitsemme liikuntapalveluja. Tarvitsemme esteettömiä palveluja. Tarvitsemme kevyenliikenteenväyliä. Tarvitsemme kannustusta päihteettömyyteen, savuttomuuteen ja terveelliseen ruokavalioon. Tarvitsemme esteettömiä asuntoja hissillisissä taloissa. Lapsemme ja nuoremme tarvitsevat muutakin toimintaa kuin viranomaistoimintaa. Mikäli nyt vaaditut leikkaukset sotepuoleen toteutetaan on seuraavaksi muiden valiokuntien vuoro katsoa, mitä he voivat tehdä vähentääkseen meidän työtaakkaamme. Hyvinvointivaliokunnassa niitetään muissa lautakunnissa, hallituksessa ja valtuustossa tehtyjen päätösten satoa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *