Suhteestamme luontoon

Viime kesänä pyöräillessäni Esson siltaa Loimijoen yli näkökenttäni reunassa vilahti jotain tummaa. Pysähdyin katsomaan tarkemmin ja näin veden pintaa rikkovan kaarevan muodon, joka eteni nopeasti joen poikki. Aikani näkyä tarkkailtuani tajusin: saukkohan se siinä! Eläin katosi nopeasti rantakasvillisuuden joukkoon mutta mukava kohtaaminen jätti mieleeni pysyvän muistijäljen. Olinhan toki talvisin nähnyt jokijäällä saukon räpylöiden jättämiä tyypiliisiä parijälkiä, mutta tämä oli ensimmäinen näköhavaintoni itse otuksesta Loimijoella ja vielä keskellä kirkasta kesäpäivää.

Saukko on hieno esimerkki onnistuneesta suojelutyöstä. Saukkokantamme todettiin 2015 uhanalaisuusselvityksissä elinvoimaiseksi ja täällä lounaassa levittäytyminen ja kannan kasvu jatkuvat edelleen. Tätä ennen maamme alkuperäislajeihin kuuluva saukko onnistuttiin metsästämään sukupuuton partaalle kahteenkin kertaan. Nykyisin saukon uhkana ovat vesiympäristön muutokset, ympäristömyrkyt, liikenne ja kalanpyydykset. Saukkonaaraan elinpiiri on 20-40 km erilaisia vesistöreittejä ja uroksen vielä tätäkin laajempi. Saukko liikkuu talvellakin taukoamatta. Saukko tulee sukukypsäksi kolmen vuoden iässä ja naaras saa elinaikanaan keskimäärin kaksi poikuetta. Saukon ravintoon kuuluvat särkikalat, sammakot ja erilaiset pohjaeläimet sekä aniharvoin avovesien suuret kalat.

Saukko esiintyy myös suomalaisessa kansanperinteessä. Tämän huomaa jo monista saukkoalkuisista paikannimistä. Saukon tapaan leikkisä ja viehkeä Tellervo Tapion tytär oli saukkojen äiti kansan tarustoissa. Muinaissuomalaiset elivät kirjaimellisesti metsän keskellä ja jokaisella metsän elävällä oli oma erityinen merkityksensä. Myös nykysuomalainen kokee usein metsän erityisenä rauhoittumisen paikkana. Kaupungin kerrostalojen ja loskaisten moottoriliikenne väylien keskellä luonto tuntuu usein kaukaiselta ja vieraalta. Kuitenkin samaan aikaan kaupungin keskustaan ilmaantuu leikkisä saukko, puutarhassa ruokailee valkohäntäkauris ja rusakko imettää poikasiaan kerrostalon pihalla. Asuttu ympäristö onkin ainoa ympräistö, jossa luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen on saatu pysäytettyä. Muissa elinympäristöissä monimuotoisuuden köyhtyminen kiihtyy, sillä asetettuihin ympäristönsuojelutavoitteisiin ei ole päästy. Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi on tehtävä työtä sillä, vaikka suhteemme luontoon onkin muuttunut aikojen saatossa emme koskaan pysty elämään siitä irrallaan.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *