Seutu-Sanomien haastattelu 13.3.2019 Lyhentämätön versio

Seutu-Sanomat haastattelee kaikki levikkialueensa kansanedustajaehdokkaat kevään aikana. 13.3.2019 julkaistussa Loimaa-teemanumerossa oli minnun ja kahden muun loimaalaisen, Sanni Kiviniemen ja Timo Tammisen, haastattelut. Haastattelukysymykset lähetettiin etukäteen ja niihin pyydettiin vastaamaan omin sanoin. Luonnollisesti juttujen toimittaja on toimituksellisista syistä lyhentänyt vastauksia roimasti, jotta kaikki ehdokkaat saavat tasapuolisesti saman verran palstatilaa. Tämän lyhentämisen seurauksena kuitenkin ehdokkaiden ajatusten väliset erot ovat ainakin näissä loimaalaisten haastatteluissa häivytetty turhan pieniksi. Siksi haluan nyt julkaista omassa blogissani nämä alkuperäiset pitkät vastaukseni esitettyihin kysymyksiin, jotta kysymysten monitahoisuus paljastuisi paremmin myös lukijalle. Alkuperäiseen Seutu-Sanomien julkaisemaan juttuun pääsee tutustumaan näköislehdessä.

1. Miten vanhustenhoitoa pitäisi mielestäsi kehittää, jotta kaikilla hoivaa tarvitsevilla ikäihmisillä olisi turvallinen ja välittävä hoitopaikka?

Väestö ikääntyy kaikkialla teollisuusmaissa. Tämä on väistämätön seuraus väestörakenteemme kehityksestä. Väestöjen ikääntymistä ei tule nähdä ongelmana vaan voimavarana. Hyvinvoivat ja terveet eläkeläiset ovat monella tapaa yhteiskuntamme tukiranka, sitä meidän tulee tavoitella. Sen vuoksi kaikkein tärkeintä on panostaa toimintakykyä alentavien sairauksien ennaltaehkäisyyn kaiken ikäisillä. Tämä pitää sisällään mm. liikkumattomuuden, tupakoinnin, ylipainon ja päihteiden aiheuttamien ongelmien torjunnan terveyttä edistävillä poliittisilla päätöksillä. Kaikkia sairauksia emme tietenkään voi ennalta ehkäistä, joten lisäksi tarvitsemme tietysti myös sairauksien oikea-aikaista diagnostiikkaa ja hoitoa. Tämä edellyttää merkittäviä panostuksia perusterveydenhuoltoon, jotta yleisten kansantautien diagnostiikka, seuranta ja hoito toteutuisivat asianmukaisella tavalla. Tämä koskee tietysti sekä psyykkisiä että somaattisia sairauksia. Perusterveydenhuollossa myös ihmisen terveyttä ja hyvinvointia voidaan tarkastella paremmin kokonaisuutena kuin erikoissairaanhoidon poliklinikoilla, joiden roolin tulisikin olla konsultatiivinen ja keskittyä vaikeimpien erikoistapauksien hoitoon. Terveydenhuoltoon tarvitaankin enemmän kokonaisvaltaisuutta. Perusterveydenhuollon lisäksi tarvitsemme merkittäviä panostuksia myös kuntoutukseen. Nykytiedon valossa ei ole juuri mitään potilasryhmää, jota ei kannattaisi kuntoututtaa ja myös hyvin iäkkäät ja esimerkiksi laitoksissa jo asuvat hyötyvät toimintakykyä tukevasta ja ylläpitävästä kuntoutuksesta. Kuntoutuksen tulee olla monimuotoista ja saavutettavaa kaikissa elämäntilanteissa.

Tällä hetkellä Suomessa vallitsee yksityisen hoivapalvelurakentamisen buumi, joka on mielestäni vaarallinen tie. Ensinnäkin alan voitontavoittelun on nyt jo nähty johtavan räikeisiin väärinkäytöksiin mm. hoitajamitoituksen osalta. Minna Canthin sanoin: ”Hoitohuoneet eivät köyhyyttä poista, eikä pelastuslaitokset langeneita naisia varten siveettömyyttä karkoita, enemmän kuin vankilatkaan rikoksia estävät. Vika on syvemmällä, on itse järjestelmässä, joka ei perustu oikeuteen eikä rakkauteen, vaan sallii toisten anastaa etuoikeuksia toisten kustannuksella.” Hoiva alan perustavaa laatua oleva ongelma on osaavan henkilöstön riittämättömyys, hoitajien työaika tuhraantuu muuhun kuin heidän ydin osaamiseensa, hoitamiseen, samalla tämän aliapalkatun alan tunnolliset työntekijät uupuvat, kyllästyvät ja vaihtavat alaa. Ei hoitohuoneiden yletön lisärakentaminen vähennä hoidon tarvetta eikä toisaalta tuo lisää sitä reusrssia, jota ympärivuorokautisen hoivan varassa olevat eniten tarvitsisivat, välittäviä, ammattitaitoisia hoitajia. Yksityisten hoivajättien moraalittomuus on osoittanut karulla tavalla, että vanhuspalvelulakiin tulisi todella kirjata kriteerit sille minimi tasolle, minkä alapuolelle ei saisi mennä edes osakkeen omistajien voittojen maksimoimiseksi. Sitovan minimihenkilöstömitoituksen lisäksi lakiin tulisi kirjata vaatimus kasvattaa mitoitusta hoidettavien asukkaiden hoitoisuuden mukaan.

Ennemmin kuin pysyvää laitospaikkaa, toimintakyvyltään alentuneet iäkkäät tarvitsisivat kuntoutusta ja tukea itsenäiseen elämään ja myös erilaisia laitoksen ja kodin välimaastossa olevia palveluja. Jos hoivapaikkoja on tarjolla ylimitoitettu määrä se ei kannusta kuntia panostamaan näihin kuntouttaviin ja tukeviin palveluihin. Vaikka usein sanotaan, että kotona asuvat yksinäiset vanhukset ovat heitteillä, ei heidän sullomisensa laitoksiin ole kuitenkaan mielestäni eettisesti kestävä ratkaisu. Jokaisella ihmisellä on oikeus omaan kotiin ja mielestäni yhteiskunnan tulisikin muuttua kotona asumista tukevaksi, enneminkin kuin jatkaa toimintaansa nykyisellä laitosasumiseen kannustavalla tavalla. Toki on tilanteita, joissa muutto palvelukotiin on väistämätöntä ja tällöin itsestään selvästi tulisi yhteiskunnan myös palvelukotipaikka järjestää. Kuitenkin valitettava fakta on se, että sosiaali ja terveyspalvelujen kysynnälle ei ole kattoa ja esimerkiksi se kuinka suuri osuus kunkin paikkakunnan ikäihmisistä on laitosmaisessa hoidossa on poliittisten päätösten tulosta. Minä haluan omilla poliittisilla päätöksilläni olla rakentamassa Suomessa, jossa mahdollisimman harva vanhus tarvitsisi laitosmaisia hoitoratkaisuja, jotta ensinnäkään kenenkään ei tarvitsisi luopua omasta itsenäisyydestään ennen kuin toimintakykyä rajoittava sairaus siihen pakottaa ja toisekseenikin siksi, että säästämällä laitosmaiset hoitopaikat niitä eniten tarvitseville takaamme, että heidän hyvään ja inhimilliseen hoitoonsa riittää myös resurssit.

Yhteiskuntaamme tulee kokonaisuudessaan kehittää ikäystävällisempään suuntaan, jotta iän mukanaan tuomat, toimintakykyä alentavat sairaudet rajoittaisivat ihmisten itsenäistä elämää mahdollisimman vähän. Meidän tulee huolehtia siitä, että julkiset tilamme ovat esteettömiä ja saavutettavia myös esimerkiksi näkövammaiselle tai liikkumisen apuvälineitä käyttäville. Julkisen liikenteen ratkaisuilla tulee turvata asiointiliikenne myös niille, joiden oma terveys ei enää salli autolla ajamista. Kaupunkirakenteen suunnittelussa tulee entistä paremmin ottaa huomioon ikääntyvien erityistarpeet. Levähdyspenkkejä tulisi olla paitsi kevyenliikenteen väylien varrella myös ostoskeskuksissa. Uusien asuinrakennusten tulisi aina olla lähtökohtaisesti esteettömiä, jotta mahdollisesti toimintakyvyn tilapäinen alentuminen ei estäisi ihmistä asumasta omassa kodissaan. Lisäksi kotihoitoon tulisi panostaa huomattavasti nykyistä enemmän ja esimerkiksi kotisairaalatoiminnan pitäisi olla mukana jokaisella paikkakunnalla tarjottavien lähipalvelujen valikoimassa. Nähdäkseni sote-uudistus antaisi hyvän mahdollisuuden myös kotisairaalatoiminnan kehittämiselle.

 

2. Mitä keinoja Suomen valtiolla on ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi?

Suomen tulee tehdä tavoitteellinen aikataulu fossiilisista polttoaineista luopumiselle. Ensimmäiseksi tulisi luopua turpeen ja kivihiilen energiakäytöstä. Suomessa on loistavat mahdollisuudet pyrkiä kohti hiilineutraliutta hiilinieluja lisäämällä. Tärkeimpiä keinoja nielujen lisäämiseksi ovat turpeen noston lopettaminen, vanhojen metsien hakkuiden ja avohakkuiden vähentäminen, jatkuvan kasvatuksen metsän hoitoon siiryminen sekä soiden ennallistaminen. Lisäksi tulisi pyrkiä siihen, että suomalaisesta hitaasti kasvaneesta puusta valmistettaisiin pitkäkestoisia lopputuotteita kuten esimerkiksi rakennusmateriaaleja mieluummin kuin lyhyen käyttöiän tuotteita kuten sellua. Mielestäni yhtenä keinona päästötavoitteiden saavuttamiseksi voidaan tilapäisesti käyttää ydin voimaa. Tosin jättimäisten ydinvoimalaitosten aikakausi on mielestäni tullut tiensä päähän ja tulevaisuudessa tulisikin keskittyä mahdollisimman hajautettuihin energia ratkaisuihin. Tutkmusrahoitusta ilmaston muutoksen torjunnan ja uusien energian tuotantomuotojen tutkimukseen tulee lisätä.

Suomi on jo edellä kävijä monissa ilmastonmuutoksen hillintätoimissa. Meillä teollisuus noudattaa pääsääntöisesti hyvin erilaisia ympäristömääräyksiä. Niin sanottu green tech tuleekin olemaan tulevaisuudessa Suomen kilpailuvaltti maailmalla. Ilmastonmuutoksen torjunnassa on huomioitava myös se, ettemme voi enää nykyistä enempää ulkoistaa omia päästöjämme, esimerkiksi teollisuuden muodossa matalamman säätelyn maihin vaan meidän on kannettava vastuumme. Kotimaisuuden suosiminen onkin monessa tilanteessa myös vastuullista ilmastopolitiikkaa. Ruoantuotannossa Suomessa tulisi panostaa eläintuotantoa enemmän kasvipohjaisen ravinnon tuotantoon. Myös suomalainen järvikala tulisi nostaa uudelleen ruokalistoillemme. Maatilojen energian käytössä tulisi kannustaa fossiilisista polttoaineista luopumiseen ja biokaasun tehokkaampaan hyödyntämiseen energiaverotuksen keinoin. Liikenteessä tulisi panostaa raideliikenteeseen, joukkoliikenteeseen sekä biokaasu-, etanoli -ja sähkökäyttöisten henkilöautojen käyttöönoton helpottamiseen. Mahdollisuudet uusien polttomoottoriautojen maahantuonnin rajoittamiseksi tulee selvittää. EU-puheenjohtajakaudellaan Suomen on aktiivisesti edistettävä EU-tason sitovien ilmastotavoitteden syntymistä.

 

3. Mitkä ovat mielestäsi maahanmuuton suurimmat ongelmat ja miten niitä tulisi korjata?

Maahanmuutto, eli ihmisten liikkuminen ja asettuminen tosieen maahan, on käsitteenä varsin laaja ja varmasti erilaisia maahanmuuttajaryhmiä koskettavat erilaiset ongelmat. Työperäiseen maahanmuuttoon liittyvistä ongelmista suurimmat ovat ulkomaalaistaustaisten työntekijöiden työehtojen polkeminen ja alipalkkaus. Sivistysvaltiossa ei voida toimia niin, että viedään toisesta, alemman toimeentulotason maasta heidän osaavat työntekijänsä ja tuodaan heidät tänne työskentelemään huomattavasti huonommin työehdoin kuin suomalaistaustaiset työntekijät. Tämähän muistuttaa jo aivan modernia orjakauppaa! Toki elinkeinoelämämme tarvitsee myös työperäistä maahanmuuttoa eikä minulla ole mitään sitä vastaan, kunhan saman aikaisesti huolehditaan siitä, että työehdot, mukaan lukien palkka on oltava samat kaikille työntekijöille! Huolestuttavan moni maahanmuuttaja ei kuulu liittoon eikä tunne oikeuksiaan työntekijänä ja tässä on työpaikkojen luottamushenkilöillä valtavasti tehtävää. Lisäksi työehtosopimusten yleissitovuutta ei saa missään tapauksessa heikentää ja alipalkkaus tulisi kriminalisoida.
Mitä tulee pakolaisiin ja turvapaikanhakijoihin on istuva hallitus vaikeuttanut heidän tilannettaan monin tavoin kiristämällä lainsäädätöä sekä kansainvälisten sopimusten tulkintaan. Suomesta on pakkopalautettu ihmisiä sotatoimialueille ja ihmiskaupan uhreja maihin, joissa ovat joutuneet uhriksi. Perheiden yhdistämistä on vaikeutettu, mikä on omiaan lisäämään yksin saapuneiden turvapaikanhakijoiden riskiä syrjäytyä. Oikeistopopulismin nousu ja maahanmuuttajiin liitetyt kielteiset mielikuvat ovat lisänneet rasismia ja ennakkoluuloja maahanmuuttajia kohtaan. Tämä on koventanut keskusteluilmapiiriä ja vaikeuttanut rakentavan, yhdenvertaisen ja ihmisoikeuksia kunnioittavan maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan tekemistä. Osa syynä tässä saattaa olla jopa hyväätarkoittava perinteinen monikulttuurisuus ajattelu, jossa eri kulttuureista tulevat elävät rinnakkain. Ei kuitenkaan ole olemassa esimerkiksi yhtä yhtenäistä suomalaista kulttuuria, jonka kaikki täällä elävät omaksuisivat. Perinteisestä ”me” ja ”he” lokeroinnista tulisikin pyrkiä eroon, sillä kulttuurit eivät ole yksiselitteisesti toisistaan irrallisia tai erilaisia. Perinteinen kulttuurinen lokerointi johtaa siihen, ettei maahanmuuttajasta ikään kuin koskaan tule tasavertaista yhteiskunnan jäsentä vaan tietynlainen toisarvoisuus periytyy jopa sukupolvesta toiseen. Tämä kehitys on se mikä tulee pyrkiä katkaisemaan ja ottaa jokainen täällä asuva ihminen osaksi yhteiskuntaamme sen tasavertaisena jäsenenä.

 

4. Mikä kolmesta em. teemasta on itsellesi tärkein?

Minulle on tärkeintä terveyden edistäminen poliittisen päätöksenteon keinoin. Lääketieteen keinovalikoima ihmisten terveyden parantamiseen on hyvin rajallinen verrattuna yhteiskunnan vaikutusmahdollisuuksiin. Tosin ilmastonmuutoksen torjuntakin on terveyspolitiikkaa, sillä ilmastonmuutoksen mukanaan tuomat sään ääri-ilmiöt vaikuttavat merkittävällä tavalla myös ihmiskunnan terveyteen globaalisti. Vaikeutuva ruoantuotanto altistaa nälänhädälle ja kuivuudesta ja toisaalta tulvista johtuva paheneva puhtaan juomaveden puute puolestaan infektiotautiepidemioille. Nämä terveysvaikutukset kohdistuvat erityisesti maailman heikoimpaan väestönosaan eli kehitysmaiden vanhuksiin ja lapsiin. Suomessakin helleaallot ja paukkupakkaset ovat vaarallisimpia vanhuksille ja sydänsairaille. Toisaalta taas monet ilmastonmuutosta ehkäisevät toimet ovat myös terveyttä edistäviä, kuten kevyen liikenteen suosiminen autossa istumisen sijaan tai lihan korvaaminen kasviksilla ruokalautasella. Kaikki poliittinen päätöksenteko kytkeytyykin tavalla tai tosiella ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin. Vasemmistolaisena tärkein tehtäväni on huolehtia ihmisten tasavertaisuudesta näiden poliittisten päätösten suhteen, jotta terveys- ja hyvinvointierojen kuilu ei enää entisestään kasvaisi.

 

5. Minkälaisia asioita pyrkisit kehittämään kotipaikkakunnallasi, jos sinut valittaisiin kansanedustajaksi?

Pyrkisin vaikuttamaan siihen, että Loimaa huomioitaisiin paremmin seutukunnan kehityshankkeissa. Loimaan sijainti usean maakunnan yhtymäkohdassa tuo paikkakunnalle lukuisia kehittysmahdollisuuksia eri suuntiin. Paitsi ilmastovaalit, nämä vaalit ovat myös eriarvoistumisvaalit, joten luonnollisestikin pyrin kaikessa toiminnassani edistämään tasavertaisuutta niin yksilöiden kuin alueidenkin välillä. Meidän maaseudulla asuvien on valtakunnallisen kaupungistumiskehityksen humussa tehtävä töitä sen eteen, ettei maaseutu muuttuissi yhdeksi isoksi slummiksi vaan hyvinvointia riittäisi myös meille. Myös alueellinen eriarvoistuminen on pysäytettävä!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *