Vappupuhe 2019

 

Arvoisat toverit, tervetuloa viettämään yhteistä työväen juhlaamme tänne Loimaan torille. Aivan ensiksi haluan kiittää Vasemmistoliiton Loimaan kunnallisjärjestöä tästä mahdollisuudesta päästä puhumaan loimaalaisille tovereille tänä tärkeänä päivänä, suomalaisen työn päivänä.

 

Kuluva kevät on ja on ollut poliittisesti erittäin jännittävää aikaa. Takana ovat eduskuntavaalit, joissa vasemmistoliitto saavutti pitkästä aikaa vaalivoiton. 8,2%:n kannatuksemme johdosta Vasemmistoliiton kansanedustajien määrä kasvoi neljällä ollen nyt kuusitoista. Varsinais-suomessa jäimme tavoitteestamme, kolmesta kansanedustajan paikasta, mutta säilytimme kuitenkin kaksi kansanedustajaa, kun valtakunnan äänikuningatar Li Andersson säilytti paikkansa ja uutena edustajana eduskuntaan nousi Johannes Yrttiaho. Onnittelut molemmille!

 

Vasemmistoliiton vaalivoitto ei ollut itsestäänselvyys. Voittoa ei annettu, se otettiin. Menneet neljä vuotta Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä on työllään osoittanut, että puolueemme on kansan luottamuksen arvoinen. Yhtenä ansiokkaimmista teoista voi nostaa esiin eduskunnasta ansaituille eläkepäiville siirtyneen Annika Lapintien työn perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana. Sote- ja maakuntauudistus oli edellisen hallituksen tärkein ja kunnianhimoisin tehtävä, joka kuitenkin epäonnistui surkeasti. Uudistus kaatui lopulta lakipaketin lukuisiin perustuslainvastaisuuksiin. Suurimmat ongelmat soteuudistuksessa olivat kokoomuksen vaatima laajamittainen sosiaali- ja terveyspalveluiden markkinaehtoistaminen sekä keskustan ajama maakuntauudistus. Sote-uudistuksen yksi tärkemmistä tavoitteista oli, ja on edelleen, löytää sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottajaksi suuremmat hartiat kuin yksittäiset kunnat. Kuitenkin maakuntauudistuksen myötä osa muodostuvista maakunnista olisi edelleen ollut väestöpohjaltaan liian pieniä toimivan maakunnallisen perus- ja erikoistason toiminnot yhdistävän palveluketjun muodostamiseksi. Sote-uudistuksen toinen tärkeä tavoite oli leikata sote-sektorin kustannusten nousua kolmella miljardilla, vaikka sekava, julkisten ja yksityisten palveluntuottajien kilpailun varaan rakentuva järjestelmä olisi tavoitteiden vastaisesti ainoastaan lisännyt kustannuksia. Mennyttä hallitusta ja eduskuntaa on arvosteltu siitä, ettei sote-uudistusta vieläkään, yli 14 vuoden yrittämisen jälkeen, saatu maaliin. Kuitenkin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että on parempi pysyä vanhassa mallissa kuin altistaa kokonainen kansakunta keskeneräisen ja puutteellisen uudistuksen koelaboratorioksi. Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on arvioida tehtyjen lakiesitysten perustuslainmukaisuutta sekä tarkastella lakiesitysten suhdetta Suomen allekirjoittamiin ihmisoikeussopimuksiin. Nähdäkseni tässä työssä Annika Lapintien johtama valiokunta onnistui erinomaisesti menneellä hallituskaudella ja näin suojeli maatamme huonolta lainsäädännöltä.

 

Vaalivoitto ei kuitenkaan automaattisesti seuraa palkkiona hyvin tehdystä parlamentaarisesta työstä, vaan aina tarvitaan myös varsinaista vaalityötä politiikkaa vähemmän seuraavien äänestäjien herättämiseksi. Itsekin otin osaa näihin vaaleihin ehdokkaana ja haluankin täydestä sydämestäni kiittää Loimaalla Vasemmistoliiton kunnallisjärjestöä upeasta vaalikampanjasta. Jokainen kunnallisjärjestön aktiivi antoi korvaamattoman panoksensa vaalikampanjalle, josta kiitoksena saimme yhdessä aikaan tämän vaalivoiton. Äänimääräni, tai oikeastaan äänimäärämme 718 ääntä oli vaalipiirissämme vasemmistoliiton kuudenneksi suurin äänimäärä. Vasemmistoliiton kannatus myös nousi Loimaalla edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna lähes yhden prosenttiyksikön, mikä lupaa hyvää myös tulevia kuntavaaleja ajatellen. Politiikassa nähdään paljon vahvoja persoonia, mutta yksittäisiä ihmisiä tärkeämpää on hyvä porukka, joka mahdollistaa sen tärkeän työn, jota edustajamme kaupungin valtuustossa, valiokunnassa ja lautakunnissa tekevät päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen, saaden osakseen paljon arvostelua ja niin kovin vähän kiitosta. Siksi haluankin nyt lausua kiitokset, jokaiselle aktiiviselle toverille tasapuolisesti.

 

Menneellä hallituskaudella yksi puhuttaneimmista asioista oli sosiaali- ja terveyspalveluiden ja erityisten vanhusten asumispalveluiden yksityistäminen ja siitä seuranneet ongelmat. Voittoa tavoittelevien terveysjättien markkinoiden valloitus on jättänyt jalkoihinsa puolustuskyvytömät vanhukset, mielenterveyspotilaat sekä vammaiset. Viime aikoina olemme toistuvasti saaneet lehdistä lukea etenkin yksityisiä vanhuspalveluja koskevista pöyristyttävistä laiminlyönneistä. Valitettavasti nämä uutiset eivät ole tulleet asioita seuraaville minkäänlaisena yllätyksenä. Miten olisi edes mahdollista, että laadukas hoiva voitaisiin yksityisen tuottajan toimesta toteuttaa vielä vähemmin resurssein kuin julkisella puolella ja vielä voittoa tuottaen? Loimaallakin vanhusten asumispalveluista jo suurin osa on yksityisten palveluntuottajien käsissä. Mitä valinnanvapautta sellainen on, jos voit vapaasti valita joko pörriäisen tai pörriäisen tuottaman palvelun? Vasemmistoliiton valtuustoryhmä onkin ainoa poliittinen ryhmä Loimaalla, joka on systemaattisesti vastustanut kaikkea kunnallisten palveluiden yksityistämistä niin valiokunnissa, kaupunginhallituksessa kuin valtuustossakin. Kuitenkin ollessamme määrällisesti oppositiossa kokoomuksen ja keskustan muodostamaan ”oikeistoblokkiin” verrattuna ovat muutosehdotuksemme lopulta hävinneet äänestykset. Kuitenkin, mikäli eduskuntavaalien tulos heijastuisi myös kevään 2021 kuntavaaleihin, voitaisiin Loimaallakin odottaa valtuuston voimasuhteiden muuttumista suosiollisempaan suuntaan.

 

Vuoden 2019 eduskuntavaalit olivat mielestäni enteelliset monellakin tavalla. Ensinnäkin, nyt valittu eduskunta on kokoonpanoltaan historiallinen, sillä nyt valituista kahdestasadasta kansanedustajasta ennätykselliset 93 on naisia. Kuitenkin, jotta eduskunta olisi todella läpileikkaus kansasta tulisi naiskansanedustajien määrän olla 101 kahdestasadasta. Eduskunnan keski-ikä ei laskenut, mutta nuorin kansanedustaja on nyt 24-vuotias vanhimman ollessa 72-vuotias. 90-luvulla syntyneiden kansanedustajien määrä kasvoi viidellä, mikä on loistavaa kehitystä tulevaisuuttamme ajatellen.

 

Yksi merkittävä tekijä vaalituloksessa on oikeistopopulismin nousu. Monia järkytti seurata kuinka jälleen kerran suomalaisessa sivistysvaltiossa lokakampanjoinnilla ja silkalla valehtelulla saatiin ontto kolina vaikuttamaan uskottavalta poliittiselta ohjelmalta. Toisten puolueiden kampanjoista luotujen olkiukkojen kimppuun hyökkääminen populisteille tyyppilliseen tapaan osoittautui jälleen kerran siksi keinoksi, millä politiikkaa seuraamattomat, niin sanotut nukkuvat äänestäjät onnistuttiin herättämään. Onkin mielenkiintoista nähdä miten nämä äänestäjät reagoivat, kun heidän äänestämänsä puolue ei voikaan laittaa rajoja kiinni, ei voikaan rikkoa niitä kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia joihin Suomi on sitoutunut, ei voikaan säätää perustuslain vastaisia lakeja, eikä pystykään pysäyttämään ilmastonmuutosta ainoastaan vaikenemalla siitä.

 

On kuitenkin merkittävää, että oikeistopopulismi jäi kohutusta nousustaan huolimatta huomattavasti edellisten eduskuntavaalien tuloksestaan. Emme siis seuranneet muuta Eurooppaa sillä kaaoksen tiellä mihin populismin nousu on siellä johtanut. Populismin merkittävimpiä tehokeinoja on ratsastaa vähäosaisilla kuten leipäjonoilla, laitosvanhuksilla tai työttömillä. Usein syynä kaikkiin ongelmiin pidetään toista vähäosaista ryhmää kuten esimerkiksi maahanmuuttajia. Tällainen vastakkainasettelu lisää konflikteja ihmisryhmien välillä. On yksi valtaapitävien vanhimmista kikoista yrittää saada vähäosaiset kinastelemaan keskenään voidakseen sitten kulisseissa tehdä mieleistään politiikkaa vähät välittämättä näiden muiden ryhmien eduista. Edellisessä hallituksessa istuessaan populistit siunasivat mm. ns. kilpailukykysopimuksen ja sen myötä pienituloisten julkisen sektorin työntekijöiden lomarahojen leikkaukset sekä palkattomat työajan pidennykset sekä aktiivimallin, joka rankaisee työtöntä, mikäli tämä ei onnistu määräajassa hankkimaan itselleen työpaikkaa, vain muutamia esimerkkejä mainitakseni.

 

Aloitin juuri työskentelyn lääkärinä päihdetyössä. Päihdeongelmaiset ovat yksi yhteiskuntamme hyljeksityimmistä väestöryhmistä. Tuoreen selvityksen mukaan vain 48% suomalaisista kertoo välittävänsä päihdeongelmaisista. Myönteisimmin päihdeongelmaisiin suhtautuvat vasemmistoliiton, vihreiden ja kristillisdemokraattien kannattajat kun taas kielteisin suhtautuminen on Perussuomalaisten, kokoomuksen ja RKP:n kannattajilla. Itä-Euroopassa, entisen Neuvostoliiton alueella populismin nousu on iskenyt päihdehaittojen ehkäisytyöhön. Esimerkiksi Venäjällä opiaattikorvaushoito ja puhtaiden käyttövälineiden vaihto on lailla kiellettyä. Tämä on johtanut HIV-epidemian roihahtamiseen etenkin Venäjällä, missä on arvioiden mukaan 1,4 miljoonaa HIV- positiivista, joista vain pieni osa tietää kantavansa virusta ja vielä pienempi osa on hoidon piirissä. Taloustaantuma on vauhdittanut populististen liikkeiden nousua koko Euroopassa, mutta varsinaisena valtapuolueena ne ovat onneksi hyvin harvassa maassa. Pitkäjänteinen terveydenedistäminen ja humaani päihdepolitiikka eivät sovi yhteen populisitien näyttävien ja nopeiden kertaratkaisujen politiikan kanssa. Yksi äärimmäisimmistä esimerkeistä tulee Unkarista, jossa Viktor Orbánin johtama populistinen Fidesz-puolue on ollut vallassa koko 2010-luvun. Viime vuonna Unkarissa tuli voimaan laki, joka kriminalisoi asunnottomuuden. Tämän lain ainoa tarkoitus on siivota ei-toivottu aines, eli asunnottomat pois julkisesta kaupunkikuvasta. Tällaisella tempulla saadaan aikaan vaikutelma, että populistien politiikka tuottaa tulosta. Kuitenkin Unkari käyttää edelleen yhtä paljon rahaa huumausaineiden rikoskontrolliin kuin ennen tätä lainsäädäntöä. Huumausainehaittojen ehkäisyssä päteekin sama kuin niin monessa muussakin poliittisessa ratakaisussa. Rahaa kyllä on ja sitä käytetään, mutta se kohdistetaan väärin! Sama pätee terveydenhoitoon laajemminkin kuten myös koulutuspolitiikkaan ja sosiaalipolitiikkaan. Resurssien ollessa rajalliset, niiden kohdentaminen oikein on ensiarvoisen tärkeää. Tämän vuoksi tarvitsemme nyt ja tulevaisuudessa asiantuntevia ja ajattelevia poliitikkoja, emme kovaäänisiä huutajia.

 

Paitsi humaani päihdepolitiikka ja päihdehaittojen ehkäisy myös köyhyys, asunnottomuus ja työttömyys ovat suuria asioita, joissa Suomi toimii myös osana eurooppalaista yhteistyötä. Puhumattakaan ilmastotyöstä, jota paikallisen tason tavoitteiden asettamisen ohella on edistettävä ehdottomasti myös kansainvälisellä tasolla. Antti Rinteen hallitustunnustelujen uutisoinnin täyttäessä tiedotusvälineet ovatkin jo alle neljän viikon päässä häämöttävät Europarlamenttivaalit jääneetkin harmittavan vähäiselle huomiolle. Kuitenkin jokainen täysi-ikäinen suomalainen on myös äänioikeutettu näissä vaaleissa eikä ole kuin yksi, koko maan kattava vaalipiiri, jolloin saa aidosti valita sen kaikkein mieluisimman ehdokkaan. Vaikka suomalaismeppien osuus koko Europarlamentin päättäjien määrään verrattuna onkin pieni, ei Europarlamenttia voida pitää mitenkään yhdentekevänä organisaationa. Siitä huolimatta suomalaisten äänestysaktiivisuus näissä vaaleissa jää usein lähes koomisen matalaksi. Politiikkaa seuraamattomat ihmiset eivät jaksa kiinnostua eurovaaleista. Onkin sanottu, että eurovaalit voittaa se puolue, joka parhaiten saa omat aktiivikannattajansa lähtemään uurnille. Ei tarvitse tehdä koko maailmaa syleileviä vaaliohjelmia vaan riittää, että keskitymme niihin ydinkysymyksiin, jotka nimenomaan meille vasemmistolaisille ovat tärkeitä.

 

Toverit, työmme ei jää tähän. Hyvään vaalitulokseen ei pidä tuudittautua vaan työtä sosiaalisesti oikeudenmukaisemman yhteiskunnan puolesta on jatkettava jokaikinen päivä. Jos vasemmisto ei pidä yllä keskustelua eriarvoisuudesta, on tilalla tyhjä hiljaisuus.

 

Näillä sanoilla, arvoisa toveri, haluan toivottaa juuri sinulle tasa-arvoista, solidaarista ja tiedostavaa vappua!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *