Pidin puoluekokouksen yleiskeskustelussa oheisen puheenvuoron liittyen puolueen tavoiteohjelmaan ja yhteen sen päihdepoliittiseen tavoitteeseen:
”Hyvät toverit, voiko sairaus olla rikos? Huumausaineriippuvuus on lääketieteellisesti määritelty kansainvälisen ICD-10 tautiluokitusjärjestelmän mukaisesti sairaudeksi. Tämän sairauden akuutin vaiheen keskeinen oire on pakonomainen tarve käyttää huumaavia aineita. Kukaan ei valitse sairastua huumeriippuvuuteen sen enempää kuin masennukseen tai sepelvaltimotautiin. Millä oikeudella siis lainsäätäjä voi määritellä tämän yhden sairauden oireen rikokseksi? Rikokseksi, joka kohdistuu ensisijaisesti sen tekijään itseensä. Sairauden oireista rankaiseminen rikoslain keinoin ei poista itse sairautta, päinvastoin, huumausaineriippuvuuden vuoksi kuolee nykyisin enemmän ihmisiä kuin koskaan ennen.
Hyvät toverit, minä olen lääkärinä valassa vakuuttanut kunniani ja omantuntoni kautta pyrkiväni palvelemaan lähimmäisiäni ihmisyyttä ja elämää kunnioittaen ja täyttämään lääkärin velvollisuuteni jokaista kohtaan ketään syrjimättä. Tämä velvollisuus, hyvät toverit, ei poistu toimiessani yhteiskunnassa toisessa roolissa, poliitikkona. Siksi kannatan huumausaineiden käyttörikoksen poistamista rikoslaista eli dekriminalisaatiota.”